Yleinen

Kun arki lapsen kanssa kuormittaa

Moni vanhempi elää arkea, jossa pieniinkin asioihin liittyy paljon kuormitusta. Aamutoimet venyvät, vaatteet tuntuvat lapsesta vääriltä, melu ahdistaa, leikki ei suju tai tunnekuohut nousevat nopeasti. Vanhempana saatat pohtia:
“Miksi juuri meidän lapsellemme arki on näin vaikeaa?”
Tutkimusten mukaan (Lane ym. 2025) osalla lapsista taustalla voi olla sensorisen integraation haasteita – eli vaikeuksia käsitellä ja yhdistää kehosta ja ympäristöstä tulevaa aistitietoa. Nämä haasteet eivät ole kasvatuksellinen ongelma tai vanhemman tekemä virhe, vaan liittyvät siihen, miten lapsen hermosto toimii.

Mitä sensorisen integraation haasteet tarkoittavat lapsen näkökulmasta?
Sensorinen integraatio on aivojen tapa järjestää aistitietoa niin, että lapsi voi toimia, oppia ja olla vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Kun tämä prosessi ei toimi tehokkaasti, lapsi voi:
• reagoida hyvin voimakkaasti ääniin, kosketukseen tai liikkeeseen
• vetäytyä, vältellä tai toisaalta hakea aistikokemuksia jatkuvasti
• olla kömpelö, väsyä nopeasti tai turhautua herkästi
• kamppailla tunteiden säätelyn, keskittymisen tai levon/nukkumisen kanssa
Tutkittu tieto osoittaa, että nämä haasteet voivat vaikuttaa lapsen leikkiin, oppimiseen, sosiaalisiin tilanteisiin ja perheen arjen sujuvuuteen, ja ne kuormittavat usein myös vanhempia merkittävästi.
.

Sensorisen integraation haasteet ovat yleisempiä kuin usein ajatellaan
Aistitiedon käsittelyn haasteita esiintyy:
• hyvin usein lapsilla, joilla on autismikirjo tai ADHD
• lapsilla joilla, on haasteita kielen kehityksessä, syömisongelmia ja/tai motoriikan kehityshäiriö (DCD)
• mutta myös lapsilla, joilla ei ole mitään muuta diagnoosia
Arvioiden mukaan jopa 5–20 % lapsista ilman diagnoosia kokee sensorisen integraation haasteita, ja osuus on huomattavasti suurempi neurokehityksellisissä ryhmissä. Tämä tarkoittaa, että moni perhe käy läpi samanlaisia kokemuksia – usein ilman selkeää selitystä tai tukea.

Miten lapsen tilannetta voidaan jäsentää?
Tutkimuksessa (Lane ym, 2025) kehitettiin Sensorisen integraation päätöksenteon malli, jonka tarkoitus on auttaa tunnistamaan, milloin lapsi hyötyisi toimintaterapeutin arviosta. Alla on tästä mallista muokattu vanhemmille sopiva taulukko:

HUOM! Tämä malli ei ole diagnoosityökalu, vaan lempeä tapa jäsentää, voisiko lapsen kuormitus liittyä sensorisen integraation haasteisiin.

Millainen apu tutkitusti auttaa?
Tutkimus osoittaa, että Ayresin Sensoriseen Integraatioon (ASI) perustuva toimintaterapia on tällä hetkellä vaikuttavin ja parhaiten tutkittu hoitomuoto sensorisen integraation haasteisiin.
ASI-terapiassa:
• lapsi kohdataan yksilöllisesti ja vahvuuslähtöisesti
• harjoittelu tapahtuu leikin ja mielekkään toiminnan kautta
• tavoitteena ei ole muuttaa lasta, vaan helpottaa hänen arkeaan
Tutkimusten mukaan terapian vaikutukset voivat näkyä mm. lapsen parempana itsesäätelynä, lisääntyneenä osallistumisena arjen tilanteisiin ja vahvistuneena itsetuntona ja toimintakyvykkyytenä

Tärkeä viesti vanhemmalle
Jos jokin tässä tekstissä tuntui tutulta, huomioi tämä:
Sinä tunnet lapsesi parhaiten. Huolesi on tärkeä ja ansaitsee tulla kuulluksi. Ajoissa saatu tuki voi keventää arkea merkittävästi – sekä lapselle, että koko perheelle.

Olet lämpimästi tervetullut ottamaan yhteyttä
Jos lapsesi arki tuntuu kuormittavalta tai tunnistat tekstissä kuvattuja sensorisen integraation haasteita, sinun ei tarvitse jäädä pohtimaan asioita yksin. Huoli lapsesta on ymmärrettävä ja tärkeä – ja siihen on lupa hakea apua tai vähintäänkin arvio ammattilaiselta.
Sense of North Oy:ssä kohtaamme perheet aidosti, välittäen ja lapsen yksilöllisyyttä kunnioittaen. Autamme jäsentämään, voisivatko lapsen haasteet liittyä sensorisen integraation vaikeuksiin ja millainen tuki voisi helpottaa juuri teidän arkeanne.
Yhteydenotto ei sido mihinkään – se voi olla ensimmäinen askel kohti selkeämpää ymmärrystä ja kevyempää arkea.

Artikkelin lähde:
Lane, S. J. ym. (2025). Supporting Clinical Identification of Children with Sensory Integration Challenges: A Decision Guide for Primary Care Providers. Brain Sciences, 15, 1184. https://doi.org/10.3390/brainsci15111184

Kaikille meille vanhemmille on tuttua, että arkiset asiat takkuavat joskus, usein tai jopa aina. Tässä siis sinulle vanhempi (tai miksei vaikka kuntoutusalan ammattilainenkin) pohdittavaa asian äärellä, kuinka tilanteessa voisi edetä kohti parempaa olipa kyse mistä haasteesta tahansa.

Kun asiat ovat pielessä, aloita rakkaudesta

Kun lapsen kanssa arjessa toimiessa törmäät jatkuvasti vastarintaan, kiukkuihin, marinaan ja itkuihin, on tilanne teille molemmille kuormittava. Hengitysharjoitukset ja kymmeneen laskemiset saattavat auttaa sinua hetkellisesti saamaan tilanteen haltuun, mutta lapselle nämä (ja muut huomion siirtämiset) saattavat olla liian monimutkaisia ja vaativia toimintoja voimakkaassa tunnetilassa, erityisesti jos lapsella on aistiyliherkkyyksiä, itsesäätelyn vaikeuksia tai muita haasteita kehityksessään. Lapsen kannalta tilanne saattaa vain mutkistua kun haasteellisen toiminnan lisäksi häneltä vaaditaankin itsesäätelyn opettelua samaan aikaan. Mikä siis avuksi?

Arvostettu toimintaterapeutti Lucy Miller sanoo kirjassaan ”No longer a SECRET” (Sensory World, 2011), kuinka mikään ei ole lapsen ja vanhemman suhteessa tärkeämpää kuin vaalia rakkautta, positiivisuutta, kannustusta ja huumoria luomaan taianomaisia hetkiä yhdessä nauraen, oleillen ja yhteistä aikaa viettäen. Tämä on hänen mukaansa aina kaikista tärkeintä. Mikään kuntoutustavoite tai -menetelmä ei saa vähentää lapsen ja vanhemman suhteen lämpöä ja läheisyyttä ja vanhempi ei voi toimia terapeuttina.  Kun siis aloitat haasteen taklaamisen jostain, aloita rakkaudesta.

Jos useimmat päivän toiminnoista sisältävät vastakkainasettelua, hermojen kiristymistä ja ainaisia kamppailuja, ovat positiiviset hetken vääjämättä jo jääneet tai jäämässä vähemmälle. Jos esimerkiksi kaikki lapsen pukemiseen, riisumiseen ja siirtymisiin liittyvät hetket ovat hankalia ja ikävimmillään kestävät kaikkine tunteenpurkauksineen, maanitteluineen ja palkitsemisyrityksineen pitkiä aikoja, on iso osa päivästä täynnä kaikkea muuta kuin mukavaa yhdessäoloa ja läheisyyttä. Tällaisessa tilanteessa voi vanhempanakin olla vaikea pysyä kannustavana, myönteisenä ja rauhallisena. Lapsen kanssa pukemistilanteita saattaa alkaa jännittää etukäteen, stressitasot nousevat ja ikävät ajatukset valtaavat tilaa vaikka kuinka yrittäisit toimia saamiesi ohjeiden mukaan.

Mitä voit tehdä?

On olemassa monia keinoja, joilla tilannetta voidaan muuttaa.

Tärkeänä asiana tulisi tiedostaa ja oppia tunnistamaan mistä hankaluudet arkisissa tilanteissa lapsen kanssa johtuvat ja mitkä asiat johtavat kiukkuihin ja tuskastumisiin. Tilanteita ennakoimalla ja muokkaamalla sekä lapsen toimintakykyä tukemalla juuri hänelle sopivalla tavalla voidaan usein päästä asiassa eteenpäin. Joskus tämä vaatii asiantuntijan arviota esimerkiksi toimintaterapeutilla tai psykologilla, jotta asioiden syy-seuraussuhde selviää. Joskus voi olla kyse siitä, että lapsen hermosto ei pysty käsittelemään aistitietoa tehokkaasti ja vastaamaan toimintaan tilanteen vaatimalla tavalla. Tarjolla olevat palvelumme lapsen toimintakyvyn arviointiin löydät Palvelut-kohdasta.

Yhtä tärkeänä asiana näkisin tarpeen pysähtyä ja pohtia kuinka muissa arjen tilanteissa saadaan ylläpidettyä lämpöä ja rakkaudellisuutta vuorovaikutuksessa sekä miten saadaan lisättyä arkeen yhteistä leikillisyyttä. Kun lapsi kokee yleisellä tasolla aikuisen tahtovan ja tarkoittavan hänelle aidosti hyvää, hän useimmiten mukautuu paremmin käsillä olevaan haasteeseen ja pyrkii innokkaammin tekemään yhteistyötä. Eli kun tilanteissa joudutaan sanomaan jatkuvasti EI, LOPETA, SEIS (sisältäen turhautumista ja tyytymättömyyttä) on tärkeää oppia tunnistamaan haasteiden lisäksi niitä hetkiä ja toimintoja, jotka lisäävät lapsen ja vanhemman toimivaa yhteyttä ja yhteistyökykyä: HYVÄ, OLET IHANA, HIENOSTI, OLET HAUSKA, KIITOS (sisältäen välittämistä, arvostamista ja onnistumisen jaettua iloa).

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä voi arjessa olla hetki mielikuvitusleikkiä (jota lapset todella tarvitsevat paljon!), pihapelejä tai vaikka jonkin yhteisen mielenkiinnon tai toiminnan jakamista ilman suorituspaineita lopputuloksesta. Jos leikki yhdessä ei tunnu sinulle vanhempana luontevalta, voi toiminta olla mitä vain arjessa helposti toteutettavaa, esimerkiksi pieni hetki löhöilyä sohvalla hauskaa ohjelmaa katsoen, molempien lempikappaleiden kuuntelua ja tanssimista, sämpylöiden leipomista tai vaikka kirjan lukemista yhdessä. Tärkeää näissä hetkissä on vanhempana luopua ajatuksesta, että asia täytyy ehdottomasti tehdä tietyllä tavalla ja siten, että lopputulema on täydellinen. Lapsi voi tarvita tilanteissa pelivaraa siinä, että käy välillä tekemässä muuta tai liikehtii samalla. Voi myös olla, että toiminnassa tulee sotkua ja lapsi ei ehkä osaa hillitä itseään täysin. Jos nämä asiat eivät aiheuta tilanteissa vaaraa tai vahinkoa ympäristölle, jätä ne tällä kertaa huomiotta. Keskity siihen, että löydätte tilanteissa jaettua huumoria ja mukavaa yhdessäoloa: se kannattelee kun vastaan tulee arjessa vaikeampia hetkiä.

Muut tukikeinot

Voi myös olla, että lapsi todella tarvitsee tilanteissa avuksi kuvaohjausta, toiminnan porrastamista tai muuta toiminnan strukturointia. On hyvä kuitenkin huomioida, että jos kuvat keskittyvät aina siihen mitä vaaditaan, eivätkä tuo lasta ja vanhempaa lähemmäksi toisiaan, voi lapsella olla vaikeampi motivoitua ja sitoutua kuvien käyttöön. Lapsella tulisi olla arjessa tunne, että on asioita joihin hän pystyy itsekin vaikuttamaan. Pysähdy siis silloin miettimään miten kuvien käyttöön saataisiin lisää positiivista sävyä, lapsen mielenkiintoja, toiveita ym. mielihyvää tuottavia asioita ja sujuvuutta arkeenne tätä kautta. Lisäohjeita kuvakommunikaation toimivuuteen löydät Papunet.net-oppaista.

Jos arjen jatkuvat taistelut ovat saaneet ylivallan voi mikä tahansa uusi toimintatapa tuntua liian uuvuttavalta. Silloin kun vanhempana jaksaminen on tiukilla, voi olla entistä oleellisempaa keksittyä vain siihen mikä on tärkeää ja arvokasta juuri tässä hetkessä. Jos yhdessä lapsen kanssa oleminen on liian kuormittavaa, voi olla teidän molempien etu, että keräät voimia läheisten tai vaikka kotiavun turvin, jotta jaksat taas rakastaa lasta kaikkine haasteineen. Joskus auttaa, että tilanteessa on mukana toinen aikuinen, joka auttaa tilannetta eteenpäin ja saat itse olla se joka vain rentoutuu ja ottaa ilon irti hetkestä. Tämäkin tarve on kuitenkin ensin todettava, ennekuin sille voidaan löytää tilaa. Kysy siis rohkeasti apua perheeltäsi, ystävältä, terapeutilta tai vaikka neuvolasta ja kerro tilanne rehellisesti. Meidän ammattilaisten tehtävä on kuunnella, auttaa ja tukea (maltetaanhan siis pysähtyä ihmisen äärelle kun hän sitä tarvitsee)!

Joskus myös uuden toiminnan kokeilu yhdessä voi olla tarvittava uusi asia arkeen. Uusia asioita suunnitellessa voi olla palkitsevaa ottaa lapsi jo tässä vaiheessa mukaan. Yhdessä asiaa työstämällä tallaatte polkua sille mitä tie tulevaisuudessa tuo tullessaan. Tiellä vastaantulevissa haasteissa auttaa tunne, että tietä kuljetaan yhdessä. Kaikkea ei tietenkään voi eikä tarvitse kääntää positiiviseksi, mutta rakkauden ja läheisyyden lisääminen ei näkemykseni mukaan mene koskaan hukkaan.