Sense of North

Tarjoamme lasten toimintaterapiaa

Yleinen

Leikin taika

Lasten elämässä yksi tärkeimmistä asioista, johon jo aiemmassa blogitekstissä viittasin, on LEIKKI. Leikillä on lasten elämässä isompi merkitys kuin me aikuiset aina ymmärrämme tai muistamme. Leikki on hetki tai sarja tapahtumia, jossa lapsi vie itsensä ja meidät muut uuden äärelle, koettelemaan mielikuvituksen (ja joskus fysiikankin) rajoja. Leikissä lapsi luo jotakin (sisäisesti ja/tai ulkoisesti) tähän maailmaan. Toimintaterapian alalla leikki nähdään merkittävänä osana lapsen arkea: sekä kykynä, että mahdollisuutena ilmaista ja kehittää itseään. Leikki antaa loistavan viitekehyksen luoda toimiva ja merkityksellinen vuorovaikutusyhteys lapseen sekä mahdollisuuden kokea ja jakaa asioita yhdessä.

Joukko alan merkittävimpiä tutkijoita kokoontui koronapandemian aikana keskustelemaan aiheesta CLASI:n järjestämässä Wine Down Wednesday -webinaarisarjassa ”Play is Never Canceled”: (https://www.youtube.com/watch?v=BzzPtZTFJS0) Keskustelussa Alice Bundy nosti esiin mm. kuinka leikin valinnat ja mielenkiinnot kertovat lapselle siitä kuka hän on ihmisenä ja kuin nämä auttavat lasta oppimaan ja osoittamaan tätä myös muille. Samalla tavalla me aikuiset viestimme lapselle leikissä keitä me olemme ja opimme toisen vihjeistä lisää toisesta. Leikin avulla voimme siten hakea sopivia rajoja kuinka haluaa itseä kohdeltavan ja kunnioitettavan. Keskustelussa Bundy totesi myös, että leikki ei aina ole kaunista: leikki sisarusten tai kaverusten kesken saattaa hetkittäin äityä riitaan tai jopa taisteluun, mutta nämä tilanteet auttavat opettamaan lapsille mikä on soveliasta ja näkemään toisen näkökulmaa asioihin. Leikki on lapsen kannalta siten yksi merkityksellisin toiminta lapsen kehityksessä ja, noh, koko elämässä ja siksi toivon että pysähdyt hetkeksi asian äärelle tai palaat lukemaan asiaa kun se on mahdollista. Aihe on laaja, mutta innostava!

Mitä leikki on ja mikä on leikkiä?

”Leikki on lapsen työtä” on itseasiassa harhaanjohtava sanonta, sillä kuten leikkiä käsittelevässä webinaarissa, myös useissa tutkimuksissa on havaittu, että vapaa leikki on lapselle nautinto ja parhaimmillaan se lievittää stressiä. Pandemiatilanteen Bundy näki mahdollisuutena perheen näkökulmasta pysähtyä ja jarruttaa, sillä yhteiskunta on ajanut pitkään vanhempia ja lapsia hyvin suorituspainotteiseen elämään. Useilla länsimaissa on kokemus, että kaikesta käytetystä ajasta on otettava kaikki irti tehokkaasti ja jopa yhteisessä leikkihetkissä saatetaan harhautua taidon harjoitteluun leikistä nauttimisen sijaan. Tällöin on tosiaan kyse työstä, ponnistelusta jonkin päämäärän eteen eikä aidosta, leikkisästä leikistä. Webinaarissa Diane Parham määritteli, että leikin on tutkittu toteutuvan leikkinä mm. silloin kun siinä toteutuvat ainakin nämä kolme asiaa:

-halu tehdä asiaa, motivaatio

-nautinto, ilo

-(osittainen) kontrolli toiminnasta

Ovatko nämä läsnä yhteisessä leikissänne? Jos olet epävarma, alla muutama ajatus jolla voit pohtia asiaa.

Vanhemmat ja ympäristö voivat joko tukea leikkisyyttä tai estää sitä omalla toiminnallaan ja ympäristön leikkimahdollisuuksilla. Parham nimesi keskustelussa Sharon Chanin tutkineen, että aikuisilla leikkisyyttä määrittelevät fun seeking= ”hauskuuden etsiminen”, uninhibitiness= ”estottomuuus/välittömyys”, spontaneuos= ”spontaanisuus”. Näiden asioiden löytämisessä ja kehittämisessä itsessään aikuisen voi olla hyvä pohtia omaa lapsuuttaan, mistä nautti itse lapsena, ja lähteä kokeilemaan samantyyppisisä toimintoja lasten kanssa. Sue Knox korosti keskustelussa kuinka aikuisen tehtävänä on luoda lapsen leikille mahdollisuuksia sekä ympäristössä että itsessään. Tämä saavutetaan Bundyn mukaan jos leikissä ei kiinnitetä huomiota leikin mukanatuomiin etuihin, jotta saavutetaan leikin edut. Toisin sanoen, leikissä aikuisen ei tulisi miettiä leikin hyötyä vaan keskittyä itse leikkiin, jotta leikistä saavutetaan sen mahdollistamat hyödyt. Leikki on siis lapsen kannalta sitä kehittävämpää mitä aidompaa se on! Leikissä lapselta ei kannata vaatia, vaan keskittyä siihen että itse leikkii mukana, jotta lapsikin voi toteuttaa leikkiä. Tämä vaatii rentoa otetta, leikin tehokkuudesta luopumista ja leikin arvon ymmärtämistä juuri sellaisenaan: välineenä ja voimavarana saavuttaa uusia taitoja, rooleja ja ymmärrystä maailmasta kun leikkiminen on todella leikkiä. Leikkiminen on arvokasta ja siihen tulee käyttää ja varata aikaa.

Jos leikissä on haasteita lapsella (tai aikuisella), tässä muutama webinaarista poimittu vinkki, jotka olen pyrkinyt avaamaan esimerkein, jotta voit kokeilla niitä avuksi asian pohdintaan:

  • Leikkitaidoissa aloita sieltä missä lapsi on.

Eli jos lapsen taidot leikissä ovat vielä pienet, pidä leikki yksinkertaisena ts. sisällytä leikkiin vain yksi tai kaksi toimintoa. Esim. hiekan lapiointi sankkoon ja sankon kumoaminen ”kakuksi”.  Jos taas lapsen leikkitaidot ovat laajemmat, auta lasta luomaan monimutkaisempi tilanne, jossa on useita eri elementtejä. Esim. hiekkalinnan rakentaminen erilaisia välineitä hyödyntämällä ja erilaisten hahmojen tai ajoneuvojen kautta sovellettu mielikuvitusleikki linnassa sekä sen ympäristössä. Mahdollista onnistuminen, jotta ilo leikissä säilyy.

  • Leikin valinta.

Tue leikkiin/toimintaan, jota muut samanikäiset leikkivät tai mistä aiheesta lapsi on tällä hetkellä kiinnostunut (motivaatio) ja mitkä saavat esiin lapsen vahvuuksia. Lapsen sen hetkinen kiinnostuksen alue voi meistä aikuisista olla hyvinkin yllättävä (vrt poika- ja tyttöleikkiyleistykset) tai joskus jopa kiusallinen (kuten kuolema tai hautajaiset). Leikin maailmassa kaikkien teemojen tulisi kuitenkin olla sallittuja. Joskus lapsen leikki jumittuu yhteen teemaan ja silloin lapsi usein tarvitsee aikuisen (tai ammattilaisen) tukea leikkiteemojen laajentamisessa. Tällöin voi käyttää hyväksi vaikka lapsen seuraamia ohjelmia ja näytellä niistä kohtauksia kunnes leikkitaidot pikkuhiljaa laajenevat.

  • Seuraa mitä lapsi toiminnassa viestii.

Erityisesti jos lapsella ei ole vielä sanoja tai kielellisessä kehityksessä on viivettä, on lapsen olemuksen ja kehonviestien havainnoimisella iso merkitys. Nouseeko lapsen vireys liian korkealle, jumahtaako leikki toistamaan itseään vai näkyykö leikissä lapsen ilo ja leikin ”flow”? Kuvaako lapsi leikillä jotakin itselleen tärkeää asiaa, tekeekö hän vuorovaikutusaloitteita ja tuleeko hän kuulluksi ja huomatuksi leikkinne aikana vai päättääkö aikuinen mitä leikissä tapahtuu? Pysähdy aistimaan mitä lapsi yrittää kertoa ja luo yhteys leikin tasolla.

  • Anna kontrolli lapselle.

Anna lapsen johtaa tilannetta. Lapsella tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa leikin tapahtumiin, jotta leikin luonne mahdollistuu (osittainen kontrolli). Lapsella saattaa olla paljon ideoita, joita lapsen voi omien haasteiden, rajoitteiden tai sen hetkisen ympäristön takia vaikea toteuttaa. Tue lapsen omaa ideointia esittämällä apukysymyksiä ”mitä sitten tapahtuu, miten he pääsevät sinne” tai asettele tavaroita kutsuvasti esille, mutta salli lapsen leikkiä niillä omalla tavallaan vaikkei se olisi sinusta se tarkoituksenmukaisin ja ”oikein” tapa. Käytäkää hyväksi mitä tahansa ympäristöstä löytyvää tavaraa: tyhjiä pahvilaatikoita, wc-rullia, peittoja, tyynyjä, vettä jne. Mitä vähemmän leikissä on automatisoituja leluja, sen parempi. Joskus leikki saattaa muuttua hieman viiliksi ja jopa vaaralliseksi, jolloin aikuisen on luonnollisestikin rajattava leikkiä sen verran, että toiminta on turvallista.

  • Antaudu leikille, älä suorita.

Näkisin, että tämä on leikissä se kriittisin kohta. Jos leikki on aikuisen osalta suorittamista, leikistä katoaa sen tärkein ydin, ilo, ja leikkiminen todellakin muuttuu työksi. Ja kuten yllä jo kerrottiin, leikin mukanaan tuomat edut katoavat. Jos hetki ei aikuisen kannalta ole sopiva, voi olla hyvä siirtää yhteistä hetkeä ajankohtaan, jolloin pystyy antautumaan leikille paremmin. Leikkiessä on kaikesta huolimatta tärkeintä ajatus, että ei ole juuri oikeaa tapaa leikkiä vaan leikki on arvokasta sellaisenaan. Tärkeintä on luoda leikistä yhteinen taianomainen hetki!

”Kaikki on hauskempaa linnoituksessa” totesi A.Bundy webinaarissa. Kuinka jokin sanonta voikaan pitää näin täysin paikkansa! Tylsät ja arkisetkin asiat voivat saada uuden vivahteen jos niihin saadaan mukaan lisää leikkisyyttä, huumoria ja ”pilkettä silmäkulmaan”. Nyt erityisesti kun arki vaatii lapsiltamme paljon suoriutumista, sisältää paljon uhkakuvia maailmalta ja vaatii kypsymään pikavauhdilla kohtaamaan asioita joihin he eivät ole vielä valmiita, on meillä vanhemmilla entistä isompi vastuu luoda vastapainoksi vapauttavaa, rentouttavaa ja ennen kaikkea hauskaa leikkiä!

Taianomaisia leikkihetkiä kaikille!

Blogissa SI-toimintaterapeutti ja 5-lapsen äiti pyrkii avaamaan perhe-elämän solmukohtia, kuvaamaan arjen hankalia hetkiä ja luomaan toivoa ruuhkavuosien keskelle. Blogista saat mm. lisätietoa kuinka toimia aistiyliherkän, aistihakuisen tai motoriikaltaan kömpelön lapsen kanssa. Saat lisätietoa vireystilan säätelyyn vaikuttavista tekijöistä ja keskittymisen tukemisesta. Tekstit perustuvat henkilökohtaisiin kokemuksiin, alan kirjallisuuteen ja kliinisessä työssä kertyneeseen tietoon. Blogi ei ole kaikenkattava ja kaikkitietävä opas, mutta toimii toivottavasti arjen piristyksensä niin kirjoittajalle kuin lukijoillekin!

https://senseofnorth.fi/blogi/

Aloita rakkaudesta

Kaikille meille vanhemmille on tuttua, että arkiset asiat takkuavat joskus, usein tai jopa aina. Tässä siis sinulle vanhempi (tai miksei vaikka kuntoutusalan ammattilainenkin) pohdittavaa asian äärellä, kuinka tilanteessa voisi edetä kohti parempaa olipa kyse mistä haasteesta tahansa.

Kun asiat ovat pielessä, aloita rakkaudesta

Kun lapsen kanssa arjessa toimiessa törmäät jatkuvasti vastarintaan, kiukkuihin, marinaan ja itkuihin, on tilanne teille molemmille kuormittava. Hengitysharjoitukset ja kymmeneen laskemiset saattavat auttaa sinua hetkellisesti saamaan tilanteen haltuun, mutta lapselle nämä (ja muut huomion siirtämiset) saattavat olla liian monimutkaisia ja vaativia toimintoja voimakkaassa tunnetilassa, erityisesti jos lapsella on aistiyliherkkyyksiä, itsesäätelyn vaikeuksia tai muita haasteita kehityksessään. Lapsen kannalta tilanne saattaa vain mutkistua kun haasteellisen toiminnan lisäksi häneltä vaaditaankin itsesäätelyn opettelua samaan aikaan. Mikä siis avuksi?

Arvostettu toimintaterapeutti Lucy Miller sanoo kirjassaan ”No longer a SECRET” (Sensory World, 2011), kuinka mikään ei ole lapsen ja vanhemman suhteessa tärkeämpää kuin vaalia rakkautta, positiivisuutta, kannustusta ja huumoria luomaan taianomaisia hetkiä yhdessä nauraen, oleillen ja yhteistä aikaa viettäen. Tämä on hänen mukaansa aina kaikista tärkeintä. Mikään kuntoutustavoite tai -menetelmä ei saa vähentää lapsen ja vanhemman suhteen lämpöä ja läheisyyttä ja vanhempi ei voi toimia terapeuttina.  Kun siis aloitat haasteen taklaamisen jostain, aloita rakkaudesta.

Jos useimmat päivän toiminnoista sisältävät vastakkainasettelua, hermojen kiristymistä ja ainaisia kamppailuja, ovat positiiviset hetken vääjämättä jo jääneet tai jäämässä vähemmälle. Jos esimerkiksi kaikki lapsen pukemiseen, riisumiseen ja siirtymisiin liittyvät hetket ovat hankalia ja ikävimmillään kestävät kaikkine tunteenpurkauksineen, maanitteluineen ja palkitsemisyrityksineen pitkiä aikoja, on iso osa päivästä täynnä kaikkea muuta kuin mukavaa yhdessäoloa ja läheisyyttä. Tällaisessa tilanteessa voi vanhempanakin olla vaikea pysyä kannustavana, myönteisenä ja rauhallisena. Lapsen kanssa pukemistilanteita saattaa alkaa jännittää etukäteen, stressitasot nousevat ja ikävät ajatukset valtaavat tilaa vaikka kuinka yrittäisit toimia saamiesi ohjeiden mukaan.

Mitä voit tehdä?

On olemassa monia keinoja, joilla tilannetta voidaan muuttaa.

Tärkeänä asiana tulisi tiedostaa ja oppia tunnistamaan mistä hankaluudet arkisissa tilanteissa lapsen kanssa johtuvat ja mitkä asiat johtavat kiukkuihin ja tuskastumisiin. Tilanteita ennakoimalla ja muokkaamalla sekä lapsen toimintakykyä tukemalla juuri hänelle sopivalla tavalla voidaan usein päästä asiassa eteenpäin. Joskus tämä vaatii asiantuntijan arviota esimerkiksi toimintaterapeutilla tai psykologilla, jotta asioiden syy-seuraussuhde selviää. Joskus voi olla kyse siitä, että lapsen hermosto ei pysty käsittelemään aistitietoa tehokkaasti ja vastaamaan toimintaan tilanteen vaatimalla tavalla. Tarjolla olevat palvelumme lapsen toimintakyvyn arviointiin löydät Palvelut-kohdasta.

Yhtä tärkeänä asiana näkisin tarpeen pysähtyä ja pohtia kuinka muissa arjen tilanteissa saadaan ylläpidettyä lämpöä ja rakkaudellisuutta vuorovaikutuksessa sekä miten saadaan lisättyä arkeen yhteistä leikillisyyttä. Kun lapsi kokee yleisellä tasolla aikuisen tahtovan ja tarkoittavan hänelle aidosti hyvää, hän useimmiten mukautuu paremmin käsillä olevaan haasteeseen ja pyrkii innokkaammin tekemään yhteistyötä. Eli kun tilanteissa joudutaan sanomaan jatkuvasti EI, LOPETA, SEIS (sisältäen turhautumista ja tyytymättömyyttä) on tärkeää oppia tunnistamaan haasteiden lisäksi niitä hetkiä ja toimintoja, jotka lisäävät lapsen ja vanhemman toimivaa yhteyttä ja yhteistyökykyä: HYVÄ, OLET IHANA, HIENOSTI, OLET HAUSKA, KIITOS (sisältäen välittämistä, arvostamista ja onnistumisen jaettua iloa).

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä voi arjessa olla hetki mielikuvitusleikkiä (jota lapset todella tarvitsevat paljon!), pihapelejä tai vaikka jonkin yhteisen mielenkiinnon tai toiminnan jakamista ilman suorituspaineita lopputuloksesta. Jos leikki yhdessä ei tunnu sinulle vanhempana luontevalta, voi toiminta olla mitä vain arjessa helposti toteutettavaa, esimerkiksi pieni hetki löhöilyä sohvalla hauskaa ohjelmaa katsoen, molempien lempikappaleiden kuuntelua ja tanssimista, sämpylöiden leipomista tai vaikka kirjan lukemista yhdessä. Tärkeää näissä hetkissä on vanhempana luopua ajatuksesta, että asia täytyy ehdottomasti tehdä tietyllä tavalla ja siten, että lopputulema on täydellinen. Lapsi voi tarvita tilanteissa pelivaraa siinä, että käy välillä tekemässä muuta tai liikehtii samalla. Voi myös olla, että toiminnassa tulee sotkua ja lapsi ei ehkä osaa hillitä itseään täysin. Jos nämä asiat eivät aiheuta tilanteissa vaaraa tai vahinkoa ympäristölle, jätä ne tällä kertaa huomiotta. Keskity siihen, että löydätte tilanteissa jaettua huumoria ja mukavaa yhdessäoloa: se kannattelee kun vastaan tulee arjessa vaikeampia hetkiä.

Muut tukikeinot

Voi myös olla, että lapsi todella tarvitsee tilanteissa avuksi kuvaohjausta, toiminnan porrastamista tai muuta toiminnan strukturointia. On hyvä kuitenkin huomioida, että jos kuvat keskittyvät aina siihen mitä vaaditaan, eivätkä tuo lasta ja vanhempaa lähemmäksi toisiaan, voi lapsella olla vaikeampi motivoitua ja sitoutua kuvien käyttöön. Lapsella tulisi olla arjessa tunne, että on asioita joihin hän pystyy itsekin vaikuttamaan. Pysähdy siis silloin miettimään miten kuvien käyttöön saataisiin lisää positiivista sävyä, lapsen mielenkiintoja, toiveita ym. mielihyvää tuottavia asioita ja sujuvuutta arkeenne tätä kautta. Lisäohjeita kuvakommunikaation toimivuuteen löydät Papunet.net-oppaista.

Jos arjen jatkuvat taistelut ovat saaneet ylivallan voi mikä tahansa uusi toimintatapa tuntua liian uuvuttavalta. Silloin kun vanhempana jaksaminen on tiukilla, voi olla entistä oleellisempaa keksittyä vain siihen mikä on tärkeää ja arvokasta juuri tässä hetkessä. Jos yhdessä lapsen kanssa oleminen on liian kuormittavaa, voi olla teidän molempien etu, että keräät voimia läheisten tai vaikka kotiavun turvin, jotta jaksat taas rakastaa lasta kaikkine haasteineen. Joskus auttaa, että tilanteessa on mukana toinen aikuinen, joka auttaa tilannetta eteenpäin ja saat itse olla se joka vain rentoutuu ja ottaa ilon irti hetkestä. Tämäkin tarve on kuitenkin ensin todettava, ennekuin sille voidaan löytää tilaa. Kysy siis rohkeasti apua perheeltäsi, ystävältä, terapeutilta tai vaikka neuvolasta ja kerro tilanne rehellisesti. Meidän ammattilaisten tehtävä on kuunnella, auttaa ja tukea (maltetaanhan siis pysähtyä ihmisen äärelle kun hän sitä tarvitsee)!

Joskus myös uuden toiminnan kokeilu yhdessä voi olla tarvittava uusi asia arkeen. Uusia asioita suunnitellessa voi olla palkitsevaa ottaa lapsi jo tässä vaiheessa mukaan. Yhdessä asiaa työstämällä tallaatte polkua sille mitä tie tulevaisuudessa tuo tullessaan. Tiellä vastaantulevissa haasteissa auttaa tunne, että tietä kuljetaan yhdessä. Kaikkea ei tietenkään voi eikä tarvitse kääntää positiiviseksi, mutta rakkauden ja läheisyyden lisääminen ei näkemykseni mukaan mene koskaan hukkaan.